Melontapäiväkirja 1

Sääminginsalon kierto 7.7.2025-14.7.2025

Ennen retkeä

Olin (Ari) jo vuosia suunnitellut melovani joskus tämän "ympyräreitin" ja nyt kun perustimme melontaseuran, niin ajatus konkretisoitui ja aloimmekin Astan kanssa suunnittelemaan mitä tällainen retki vaatisi.

Monen monituista iltaa kului maastokartat sovelluksen parissa.

Reitti alkoi muodostua ja ajankohtakin lyötiin lukkoon, eli 7.7 – 14.7.2025.

Suunnitelmasta julkaistiin eri kanavilla mainosta, mutta ketään muuta halukasta ei ilmaantunut, joten matkalle lähdettäisiin kahdestaan.

Seuraavana olikin vuorossa varustelistan suunnittelu, mitä kaikkea matkalle pitäisi ottaa mukaan ja miten kaikki mahtuisi kahteen kajakkiin.

Teltta, makuupussit, makuualustat, vaatteet, hygieniatuotteet, ruokailuvälineet ja muut välttämättömät varusteet olivat itsestäänselvyys.

Ruokaa miettiessämme ajatuksena oli, että sitä on riittävästi ja se on hyvää, koska "hyvä ruoka, parempi mieli"!

Ruokalistalla oli Mummon muusia (pussissa), Lihapullakastiketta (säilyke), Lapin poropasta (Mettän maku), Poromiehen savuporokeitto (Mettän maku), Pyttipannua/ makkarapihveistä ja jauhelihapihveistä (pakastettuna ennen matkaa), Kananmunia 12kpl, Jalostajan Meetvursti-pasta-ateria (pussi), Jalostajan Bolognese-pasta-ateria (pussi). Oikeaa Meetvurstia puoli tankoa (Heinolan Heilistä), Puruveden Savukalan savumuikkuja tomaatissa (säilyke), Oululaisen leipomon Jälkiuunipalat, paketti voita. Kuivalihaa pari pussia (kuivalihakundi), Chef Kalle Döner kebab-lastu (säilyke).

Jälkiruokaa unohtamatta: Heinolan Heilistä löytämämme Krannin Nokkosräiskis – lettujauhoseos, jonka kanssa Lidlin juokseva mansikkahillo.

Välipaloiksi joka päivälle: Minigrip pussillinen erilaisia pähkinöitä sekoitettuna, Snickers patukka, Proteiinijuoma-tetra, Smoothie, sekä juomapulloon legendaarista "Hartsporttia".

Aamupalalle Luomukaurahiutaleita (Elovena) jossa seassa auringonkukan ja kurpitsan siemeniä, Mustikkakeitto (Valio), Proteiini-Siemennäkkileipä (Rosten).

Vettä kulki mukana kaksi viiden litran astiaa, joita täytettiin aina kun mahdollista.

Ennen matkaa hankittiin myös seuraavia: Astalle uusi /pienempi makuupussi (Kärkkäinen Lahti), Arille makuualusta Sea to summit (Kärkkäinen Lahti), Taukotakit (Kärkkäinen Lahti), Fleecetakki Astalle (Kärkkäinen Lahti), Punainen merinovillapipo (Kärkkäinen Lahti), kuivapusseja (Kärkkäinen Lahti), Astalle Urberg-makuualustan täyttöpussi (Outnorth), Karbiinihakoja, Varavirtapankkeja (Motonet).

Muutoin meillä jo olikin kaikki tarpeellinen koska molemmat ovat harrastaneet retkeilyä ja melontaa jo vuosia.

Noin viikkoa ennen lähtöpäivää aloimme kasata varusteita minun olohuoneeseeni (Ari) joka olikin kuin retkeilyvarustemyymälä. Kaikki lajiteltiin omiin kuivapusseihinsa ja merkattiin niin että aina tiesi mitä missäkin on, tämä helpotti kummasti elämää leirissä, kun löysi heti etsimänsä asian. Päivittäiset välipalat ja ruuat olivat omissa annospusseissaan niin että ruuanlaitto oli helppoa. Hieman rupesi hirvittämään tavaran paljous, mahtuisiko muka kaikki tuo kahteen kajakkiin. Kummasti sitä tilaa vain on, kun pakkaa asiat tarpeeksi pieniin yksiköihin ja täyttää tavaratilat järjestelmällisesti. Viikon mittaan pakatessa tehtiin vielä viimehetken pieniä hankintoja, jos huomattiin jotain puutteita, esim. Biohajoavaa pesuainetta, hammasharjat, yms.

Kumpikin odotti jo innolla lähtöpäivää, aika tuntui menevän liian hitaasti.

Pääsisipä jo matkaan…

Päivä 1

Viimeinkin koittaa lähtöpäivä!

Kaikki muut varusteet on pakattu autoon jo edellisenä iltana, vain kylmät ruuat ja vedet mukaan ja menoksi! Saavun sovitusti hakemaan Astaa klo 10.00.

Kissojen rapsuttelut ja Astan viimeiset tavarat kyytiin, sitten menoksi.

Koululahden matonpesupaikalla puramme kajakit ja kaikki retkikamppeet, miten tuo kaikki mahtuu kyytiin!

Epäuskoisina alamme sovitella tavaroita kajakkeihin, miltei kaikki saatiin mahtumaan, vain joitain yksittäisiä tavaroita jätimme pois.

Klo 11.20 olemme valmiit laskemaan kajakit vesille, kylläpä ne painavat!

Mielessä kävi jo että kelluukohan nämä, mutta toisaalta ovatpa vakaita…

Tästä alkaa Sääminginsalon kierto, joka oli suunniteltu 185kilometrin mittaiseksi.

Ensimmäinen osuus mentiin kohtalaisen kovassa tuulessa ja ristiaallokossa aina Matariin asti, sen jälkeen oli hetken leppoisammat tuulet, kunnes taas…

Ensimmäinen taukopaikka oli reilun 15kilometrin melonnan jälkeen Marjosaaressa, Haukivedellä. Istuimme kalliolla juoden teetä, syöden suklaata ja katsellen kun tukkilautta lipui hitaasti ohi.

Matka jatkui, tuulta ja sivuaallokkoa, tai oikeastaan aallot tuli milloin mistäkin, syliin asti!

Välillä päästiin saarten suojaankin, mutta pääosin melottiin selkävesillä.

Kuvia ei tullut paljoa otettua kovassa aallokossa, koska piti meloa ja pitää täyteen ahdettu kajakki hallinnassa.

Yllättävän matala kohta oli Laattaansaaren ja Lamposaaren välissä, jossa Astan piti nousta kajakista ylös.

Seuraava taukopaikka olikin Pöllänsaaressa noin 9 kilometrin melomisen jälkeen. Ei jääty varsinaiselle tulipaikalle, vaan melottiin / hiihdettiin käsillä (Ari) tai melalla (Asta) Pöllänsaaren ja Seurasaaren välisessä kuivuneessa uomassa ja pysähdyimme kauniille hiekkasärkälle, jossa Ari näki majavan.

Tauolla maistuikin Oululaisen jälkiuunileipä ja aito meetvursti!

Matka jatkui edelleen tuulessa ja kovassa aallokossa 13kilometriä.

Noin kaksi kilometriä ennen ensimmäistä yöpymispaikkaa eli Louhisaarta alkoikin jo väsymys painaa, 37,35 kilometriä kovassa tuulessa ja sivu/ristiaallokossa vaati veronsa.

Päästiinpä perille, leirin pystytys ja ruuan laittoon.

Kylläpä Mummonmuusi ja grillimakkara maistui hyvälle. Nautimme ruuasta ja yhteisestä ajasta luonnonrauhassa. Illalla keittelimme vielä kaakaot ja söimme suklaata istuen kalliolla ja nauttien auringonlaskusta. Lämpimille taukovaatteille olikin heti tarvetta.

Molemmat olimme väsyneitä, telttaan ja "pakolliset" somepäivitykset, jonka jälkeen alkoikin vesisade….

Päivä 2

Yöllä oli alkanut tälle päivälle luvattu vesisade.

Aamulla heräsimme sateen ropinaan…

Uni maittoi molemmille ensimmäisen päivän rasituksen takia.

Aamupalalla kaurapuuroa, mustikkakeittoa ja kahvia.

Siitä päivä pääsikin vauhtiin sateesta ja harmaudesta huolimatta.

Pakattiin leiri kajakkeihin. Sää oli sitä mitä oli luvattukin, mutta näin kovaa tuulta ei ennusteessa ollut eilen.

Keskituuli oli melonnan aikana 14 m/s ja puuskat yli 16 m/s.

Leiristä olisi ollut melko suora yhteys Haponlahden kanavaan, mutta sivuaallokko pakotti meidät tekemään ylimääräisen mutkan matkaan, ensin myötä ja ristiaallokkoon ja sitten vastatuuleen ja aallokkoon meloen.

Tuuli oli puuskittain todella kovaa ja Asta kävikin ensimmäistä kertaa ikinä kajakilla kivillä. Onneksi oli "muovikajakki".

No, kiviltä selvittiin pois melko helposti ja kaatumatta, vaikka korkeat aallot puskivat kajakkia kohti kiviä.

Matka jatkui ja päästiin Haponlahden kanavaan ja päätimme pitää tauon pienellä luodolla heti kanavan jälkeen, Nuottaluodolla.

Juotiin teetä ja syötiin suklaata vesisateessa ja tuulessa.

Katsottiin aallokkoa ja todettiin että jatkaminen tässä säässä olisi vaarallista. Päätimme jäädä lähimpään saareen, (Korppi) odottelemaan kelin paranemista.

Tuuli yltyi entisestään ja sade piiskasi, vastatuuleen meloen pääsimme läheiseen saareen, vaikka ranta oli kivikkoinen se oli siinä hetkessä turvallisin ratkaisu. Rantautuminen onnistui hyvin, kannoimme tavarat saareen ja pystytimme leirin. Joskus suunnitelmiin on tehtävä muutoksia oman turvallisuuden tähden.

Vaihdettiin kuivaa ylle ja kääriydyttiin makuupusseihin nauttimaan sateen ropinasta ja suomen kesästä.

Kova tuuli ja sade jatkui aina klo 19.30 asti mutta sitten tyyntyi ja sade lakkasi.

Ulkona oli +12 astetta.

Tänään siis vettä tuli säätiedotteen mukaan kolmella pisaralla, meistä pikemminkin miljoonalla pisaralla.

Aina on hyvä sää meloa, kun muistaa kunnioittaa luonnonvoimia.

Sateen lakattua aloimme valmistaa päivän ateriaa eli mummon muusia ja pyttipannua. Söimme nälkäisinä ruuan rantakivillä auringonpaisteessa.

Päätettiin päivän piristykseksi pitää vielä lettukestit.

Paistettiin nokkoslettuja ja keitettiin vielä iltakahvit.

Hampaanpesulla käytiin saaren pohjoispään kalliolla, josta näkyi auringonlasku.

Huomiseen ja melottavia kelejä kohti, nyt on lämmin, kun odottelee unta makuupussissa. Tänään melottiin vain 10 km.

Päivä 3

Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Eilen mentiin kovan kelin vuoksi vain 10 km, ja käytännössä edettiin vain 5 km (jouduttiin kovan sivuaallokon vuoksi melomaan ensin myötäaallokkoon ja sitten vasta-aallokkoon, jotta päästiin edes Haponlahden kanavaan).

Aamulla klo7.00 hereille, aamupala, leiri kasaan ja menoksi.

Ääneen ei kumpikaan sanonut, että tänään otetaan aikataulu kiinni, mutta molemmilla oli sama ajatus mielessä…

Päätettiin että mennä "liplatellaan" vaan kun kelikin oli hyvä eiliseen verrattuna.

Matka taittui mukavasti, menimme kallioisia kapeikkoja pitkin, otimme kuvia ja ihailimme maisemia.

Melottiin Korppi-saaresta Vörstin-saareen, jossa pidettiin ensimmäinen tauko. Ensimmäinen osio oli 10 km ja se melottiin kahteen tuntiin. Tauolla syötiin välipalaksi meetvurstia, siemennäkkäriä ja juotiin teetä.

Jatkettiin matkaa ja mennä liplateltiin Enonkosken ohi aina Hanhivirran lossille asti.

Jännä miten kaukaa lossi näkyi, luultiin sen olevan lähempänä kuin se todellisuudessa oli.

Tämäkin osio melottiin kahteen tuntiin ja se oli 10 km.

Tauko pidettiin lossin rannassa, jossa oiottiin selkää ja jalkoja sekä otettiin välipalaa...

Siitä lähdimme päivän kolmannelle osiolle kohti Savonrantaa.

Savonrannalla pysähdyimme venesatamassa täyttäen vesikanisterit ja kävimme satamaravintola Vuokalassa pullakahvilla ja jäätelöllä (hikisinä, haisevina ja väsyneinä).

Matkaa kolmannella etapilla oli 15 km ja aikaa meni vajaa kolme tuntia.

Tahti oli jo väsymyksen vuoksi hieman hidastunut mutta eipä meillä kiire ollut.

Sitten taas kajakit vesille ja matka jatkui kohti kolmanneksi päiväksi suunniteltua Pistalanharjun luonnonsatamaa.

Teimme reittiin suunnitelmanmuutoksen koska vesi oli normaalia matalammalla ja epäilimme reitin kasvaneen umpeen.

Ilta oli tyyni, joten miksipä emme olisi jättäneet Paasvettä melomatta.

Aluksi Paasvesi oli tyyni (saarten suojassa) ….

Saarten jälkeen alkoi Paasveden "oikea keli".

Aallokkoa, ristiaallokkoa, vasta-aallokkoa, vaahtopäitä, aaltoja joka suunnasta…

Päätettiin taas meloa ensin vasta-aallokkoon ja kääntyä myötäaallokkoon, kun suunta Pistalanharjulle olisi sopiva.

Se kannatti, vaikka ristiaallokon vuoksi vettä tuli tuon tuosta syliin asti.

Viimeiseltä Paasveden osiolta ei ole kuvia "sattuneesta syystä".

Rauhallisesti, keskittyen ja pää kylmänä aallonharjalta aallonpohjalle meloen yhdeksän kilometriä ja lopulta saavuimme Pistalanharjulle.

Kello oli 21.00 kun saavuimme Pistalanharjulle ja olimme kuroneet "aikataulun" kiinni.

Viimeinen osio oli myös 15 km, eli sinä päivänä melottiin 50 km.

Väsyneinä mutta tyytyväisinä aloimme pystyttämään leiriä ja laittamaan ruokaa.

Olimmekin ansainneet "herkkuillallisen" Savuporopastaa sekä jälkiuunileipää tomaattisilla savumuikuilla. Jälkiruuaksi kaakaot, salmiakkia ja suklaata.

Päätimme huomenna nukkua pitkään ja ottaa rauhallisesti koska matkaa olisi vain 20 km.

Väsyneinä kävimme ansaituille unille.

Päivä 4

Aamulla herättiin puoli kuusi ja jatkettiin unia…

Ihmeteltiin, miten herättiin näin aikaisin, vaikka eilinen oli rankka päivä.

Noustiin ylös puoli yhdeksän aikaan.

Tehtiin aamupalaa ja keiteltiin kahvit.

Käyskenneltiin alueella ja otettiin rennosti.

Valmistettiin lounas, joka olikin herkullinen Mettänmaku / poromiehen savuporokeitto ja Oululaisen jälkiuunileipää oikealla voilla ja koskenlaskijan savupekoni sulatejuustolla….

Kyllä maistui ja nälkä siirtyi.

Laitetaan leiri kasaan, tehdään eväät ja matka jatkuu Raikuun kanavan kautta Puruvedelle.

Matkaan lähdimme klo 13.45 Pistalanharjulta ja puolta tuntia ennen ohitsemme meloi henkilö keltaisella kajakilla, jonka myöhemmin tunnistimme "somesta" tutuksi / @retkeilija_ ksi

Tässä hetkessä, neljäntenä melontapäivänä olimme meloneet 100 km.

Raikuun kanava oli taas hieno nähdä, valtavat kivivallit ja panssariesteet reunustivat virtaavaa vettä.

Nyt kukki ulpukoita ja isoja ja pieniä lumpeenkukkia.

Leppoisaa menoa.

Ari kuvasi dronella pienen otoksen Raikuun kanavalla.

Tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Lintusalmessa pidettiin välipalatauko ja laitettiin viestiä Maijalle (Varustepankki) että ollaan tulossa ja laittaa saunan lämpenemään…

Kävimme katsomassa tiellä, että miltä keli Puruvedellä näyttää…

Sehän näytti paremmalle mitä se todellisuudessa oli.

Jouduimme taas menemään ensin vasta-aallokkoon ja kääntymään sopivassa kohdassa kohden Maijan mökkiä. Täällä aallot tulivat tiheämmin, tuuli oli repivämpää mutta perille päästiin turvallisesti.

Maija oli poikansa kanssa meitä vastassa rantakalliolla.

Maija otti meistä muutamat "edustuskuvat" kun saavuimme rantaan.

Meitä odottikin lämmin puusauna, joka tuntui aivan taivaalliselle.

Saunottiin "pitkän kaavan mukaan " jonka jälkeen tehtiin illallista.

Ei olla tällä retkellä nälkää nähty.

Saimme nukkua vierasmajassa eikä meidän tarvinnut pystyttää leiriä.

Illalla ihailimme rantamaisemia kalliolla juoden kaakaota.

Kyllä ihminen voikin nauttia elämässä pienistä asioista…

Olimme jo klo 22.00 makuupusseissamme ja uni tuli nopeasti.

Päivä 5

Heräsimme aamuaurinkoon, vai olikohan se Astan puhelin, johon oli jäänyt herätykset päälle…

Aamulla paistoi aurinko mutta tuuli oli kovempi kuin eilen, joten päätimme että katsomme, mikä on keli iltapäivällä vai liikummeko vasta huomenna…

Aamupuuro ja kahvit, tiskattiin tiskit ja lähdimme käymään kävellen Rauvanniemen " Millin" kesäkioskilla.

Kävelimme kioskille mutta se oli vielä kiinni, soitimme kelloa ja "Milli" avasikin kioskin.

Jutusteltiin kioskinpitäjän kanssa ja kohta kioskille tulikin muita asiakkaita, juotiin pullakahvit ja syötiin jäätelöt rupatellen samalla muiden asiakkaiden ja kioskin pitäjän kanssa. Kioski tuntui olevan koko kylän "olohuone" jossa saattoi jutustella mistä vain, tällaisia paikkoja saisi olla enemmän…

Kävellessämme Maijan mökille otimme kuvia kukista ja hyönteisistä, kävely teki hyvää.

Tulimme mökille ja Ari teki ruuaksi mummon muusia ja lihapullakastiketta.

Kohta taas saunotaan ja sitten päätetään mitä tehdään.

Kaikki riippuu nyt näistä tuulista.

Saunassa päätettiin, että tänä iltana lähdetään jatkamaan matkaa…

Ulkona tuuli alkoi tyyntyä, olimme levänneet ja syöneet hyvin, joten matka maistui taas…

Kajakkien pakkaus, söimme vielä nuotiolla paistetut makkarat ennen lähtöä.

Vilkutimme lähtiessä ja kiitimme vieraanvaraisuudesta, etenkin saunasta.

Pääsimme matkaan myötätuulessa, joka sitten tyyntyi ja ilta-aurinko oli upea.

Kuikka ui järvellä, otettiin kuvia ja nautittiin luonnosta.

Kun aurinko oli painunut horisonttiin, piti meidän etsiä yöpymispaikka.

Kerkesimme meloa 13 km ennekuin oli pakko rantautua.

Rantauduimme lähimpään saareen, (Huhtisaari) laitoimme leirin pystyyn ja nautimme iltapalan kalliolla.

Säätiedotus oli luvannut trooppisen yön, no sellaista ei ollut.

Kääriydyimme makuupusseihimme, päivitettiin vielä matkasuunnitelmaa ja somea.

Huomiselle oli luvassa hellettä ja kohtalaista tuulta.

Luettiin vielä hetki netistä melontajuttuja ja kävimme nukkumaan.

Päivä 6

Heräsimme saaressa "variskonserttiin" klo 8.00 aamulla.

Siitäpä sitten aamutoimiin ja leiri kasaan...

Katsottiin alustavaa reittisuunnitelmaa, säätä ja tuulen suuntaa.

Lähdettiin matkaan, aamu ei ollut vielä kovin lämmin ja kevyttoppatakki oli tarpeen.

Meloimme kohti Hytermää.

Ihmettelimme moneen kertaan Puruveden kirkasta vettä, meloimme "juomavedessä".

Ilma lämpeni nopeasti, ei käynyt tuulenvirettäkään.

Reitille osui matala kohta, jossa jouduimme nousemaan kajakista ja vetämään noin metrin kannaksen yli.

Niin jäi taakse Kerimäen kirkko (horisontissa) kuin Hytermän saarikin.

Arilta putosi aurinkolasit järveen (harmitus).

Ei auttanut jäädä siihen harmittelemaan, matka jatkui.

Melottiin Tölkkäänniemen vieras/luonnonsatamaan jossa juotiin kotitekoista punaviinimarjamehua ja syötiin siemennäkkäriä metvurstilla, oli herkkua.

Asta löysi hienoja joutsenen sulkia ja ne otettiin mukaan.

Matka jatkui, melottiin kapeikkoon, jossa oli hienoja maisemia sekä kivisilta.

Oli kuuma!

Molemmilla käsivarret punoitti ja Astan naama oli tulipunainen.

Välillä piti lappaa järvestä vettä naamalle sekä päähän.

Päätettiin meloa Harjunportille ja pitää siellä tauko.

Ostettiin jäätelöt ja vichyä sekä after sun rasvaa (jälkipolttorasva).

Se tuli tarpeeseen.

Istuttiin vielä tovi rannassa ja seurattiin veneliikennettä, joka oli kuin "villissä lännessä", ei minkäänlaisia vesiliikennesääntöjä.

Tässä kohtaa ei kumpikaan tajunnut (helle pehmittänyt pään) että olisi täyttänyt vesikanisterit.

Lähdettiin melomaan kohti päivän viimeistä etappia Sumpunlahtea.

Sumpunlahteen päästyämme meidän oli vilvoiteltava järvessä.

Sumpunlahdessa oli valtavasti paarmoja, paljon ihmisiä, koiria sekä liikaa nauttineita aikuisia, joten päätimme vielä jatkaa matkaa.

Kartan mukaan lähellä oli useita hiekkarantoja, joten lähdimme etsimään rauhallisempaa leiripaikkaa.

Se oli hyvä ratkaisu koska päädyimme Keronsärkälle, joka oli meidän molempien mielestä hienompi kuin Sumpunlahti.

Ihailtiin upeaa leiriä, tehtiin ruokaa ja nautittiin upeasta auringonlaskusta.

Ari kuvasi dronella upeita maisemia.

Uitiin ja ihoa rasvattiin moneen kertaan.

Nautimme vielä iltapalaa kalliolla katsellen auringonlaskua, kaakaota ja ruisleipää savumuikuilla tomaatissa (Puruveden Savukala).

Päivä oli ollut upea, oli mukava kääriytyä makuupussiin, päivittää somea ja vaipua uneen...

Päivä 7

Heräsimme Keronsärkän leiristä klo 9.00.

Aamu näytti ja tuntui sille, että päivästä tulee kuuma!

Aamupalaa tehdessä huomattiin, että vesivarastot olivat huvenneet eikä kumpikaan ollut eilen älynnyt täyttää kanistereita!

No, Ari laittoi kyselyä Punkaharjun puskaradioon, josko jollain olisi mahdollista tuoda meille vettä.

Tehtiin aamupalat ja kahvit, vastauksia tulikin puskaradioon useita ja pian soittikin eräs Arin vanha tuttu, joka lupasi tuoda vettä niin paljon kuin tarvitsisimme. Kiitos Janne N.

Leiri kasaan ja matkaan kohti Sumpunlahtea, jonne olimme sopineet veden toimituksen.

Juuri kun pääsimme rannasta, oli jo yksi vene tuomassa meille vettä.

Kiitimme avusta mutta olimme jo sopineet veden hausta Sumpunlahdesta.

Sumpunlahdessa saimmekin kaikki pullot ja kanisterit täyteen vettä.

Onneksi vielä on avuliaita ja hyväsydämisiä ihmisiä.

Matka alkoi aurinkoisen kuumassa säässä.

Meloimme 12 km ja rantauduimme pitämään taukoa, silloin lämpötila oli jo 30 astetta.

Käytiin järvessä viilentymässä, syötiin välipalaa ja juotiin urheilujuomaa (Hart sport).

Sovittiin että pidetään useita helletaukoja.

Taukoja pidettiinkin yhteensä viisi.

Meloessa piti kastella lippistä, naamaa, ja hiuksia.

Meloimme Sauvasaarten lomitse, jotka ovatkin aivan uskomattoman kaunista aluetta, tuskin monikaan savonlinnalainen tietää edes niistä.

Alun perin meillä oli suunnitelmana meloa Kongon saaren pohjoispäätyyn mutta päätimme että leiriydymme Kongon saaren eteläpuolella olevalle saarelle (Mustasaari).

Leiri pystyyn ja iltapalan tekoon.

Aurinko oli polttanut molemmilta ihoa.

Samalla huomattiin, että molempien sormenpäät ovat vaaleat, kun muualta olimme saaneet rusketusta. "melojansormet".

Tänä iltana oli komea auringonlasku, josta otettiin paljon kuvia.

Asetuimme kuumaan telttaan yöpuulle.

Päivä 8

Heräsimme klo 9.00.

Astan ihoa poltteli. Yö oli ollut trooppinen.

Käytiin aamu-uinnilla, syötiin aamupalaa (paistettuja kananmunia, siemennäkkäriä ja kahvia.

Laiteltiin leiriä kasaan, aamulla oli jo 25 astetta eli oli tulossa kuuma päivä, joten ei pidetty kiirettä lähdön suhteen.

Päätimme kuitenkin, että tänään melottaisiin Savonlinnaan saakka ja pidettäisiin tarvittavat tauot.

Juttelimme hetken saaressa veneellä yöpyneen perheen kanssa.

Rasvattiin ihoa huolella aurinkorasvalla (kantapään kautta oppii).

Lähdimme klo 13.00 melomaan.

Meloimme noin 2 km Kongon saaren eteläpäähän, jossa sijaitsee salpalinjan luolasto, siellä Ari kuvasi hetken dronella ja otettiin juotavaa.

Tällä kertaa emme käyneet luolissa koska olimme käyneet siellä viime syksynä ja tänään oli melottava Savonlinnaan saakka

Aluksi olimme ajatelleet käydä Kongon saaren pohjoispäässä mutta koska olimme molemmat käyneet siellä aiemmin, niin päätimme suunnata Pesolansaareen Mitinhiekalle.

Välillä mietittiin kummaltako puolelta mitäkin saarta melottaisiin, että saisimme suojaa auringolta tai tuulelta ja aalloilta. Välillä upeat nähtävyydet vetivät meitä puoleensa.

Mitinhiekka on upea paikka, siellä kävimme viilentämässä oloamme järvessä pulahtaen.

Aurinkorasvaa lisättiin tuon tuosta.

Nautimme siellä myös välipalaa ja runsaasti nestettä…

Alkuun Mitinhiekalta suuntasimme kohti Laukansaarta mutta kun selvisi ettei siellä oleva kesäkahvila ollut arkena auki, niin muutimme suunnitelmaa.

Otimme uuden suunnan kohti Iso-Kankaista.

Matka taittui joutuisasti, ihailimme upeaa, karua, kallioista ja niin ainutlaatuista Saimaan aluetta.

Montaa kohdetta päätettiin käydä katsomassa vielä uudestaan ajan kanssa.

Iso-Kankaisessa oli meidän lisäksemme myös viisi muuta melojaa, vaihdoimme ajatuksia heiden kanssaan.

Kävimme taas viilentymässä Saimaassa ja nautimme viimeisiä välipaloja.

Siitä sitten lähdimme "loppusuoralle".

Keli oli yhä lämmin ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Meloimme tarkoituksella vielä Nuottaluodolle, joka sijaitsee Uuraansaaren ja Käärmesaaren välissä.

Tässä vielä kuvattiin dronella.

Kaupungin äänet alkoivat kuulua, mielessä kävi ajatus "voisiko kääntyä takaisin".

Kahdeksan päivää luonnossa ilman liikenteen melua oli tuntunut taivaalliselle.

No pakkohan se oli palata kotiin, halusi tai ei.

Ainahan voi lähteä uudelle retkelle.

Meloimme torin ohi, Paavo oli tullut ottamaan meidät vastaan ja kuvasi meitä sillalta Casino-hotellin läheltä.

Rantauduimme Koululahden matonpesupaikalle klo 22.00, jutustelimme hetken Paavon kanssa ja pakkasimme tavarat autoon.

Meloimme viimeisenä päivänä 35 km ja koko retkellä yhteensä 230 km.

Melontaretki oli onnistunut ja pääsimme turvallisesti kotiin.

Väsyneinä mutta onnellisina.

Päivä jälkeen

Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään, tai siis Ari nukkui.

Asta oli herännyt jo aamu kuudelta kaupungin ääniin ja kuumuuteen.

Ajatus ennen tätä retkeä oli, että paikat olisivat jumissa ja lihaksia särkisi, mutta yllättäen mitään kipuja ei ollut.

Tehtäisiinkö sama uudelleen?

Kyllä, mutta enemmän aikaa täytyisi varata. Olisi aikaa katsella hienoja kohteita ja kierrellä saaria eikä vain meloa ja leiriytyä.

Sääminginsalon kierroksella on niin paljon hienoja kohteita ja nähtävää,

joten aikaa saisi varata ainakin tuplasti . Tällöin olisi myös varaa sovitella päivämatkoja kelien mukaan. Nyt meillä lyhin päivämatka oli 10 km ja pisin 50 km.

Meillä oli varattu viikon ruuat valmiiksi ja niitä jäi ylikin, eli söimme varmasti riittävästi kulutukseen nähden.

Retken aikana ostettiin vain kolmet jäätelöt, kahdet pullakahvit, muutama pullo vichyä ja paketti siemennäkkäriä.

Ruoka valittiin periaatteella "hyvä ruoka, parempi mieli" eli ei mitään teollista valmista retkiruokaa vaan maittavaa helposti retkellä valmistettavaa ruokaa.

Moni sanoo, että veden voi ottaa suoraan järvestä, mutta me emme halunneet riskeerata vaan kuljetimme kajakeissa puhdasta vettä. Täytimme astiat aina kun mahdollista (paitsi Punkaharjulla unohtui). Suodatin ei puhdista kaikkea (Noroa tai sinilevän myrkkyjä).

Ruuanlaitossa käytimme retkikeitintä (Primus Omnifuel) koska leiriydyimme myös paikoissa, jotka eivät olleet retkisatamia eikä monessakaan paikassa ole nykyisin polttopuita.

Tavarat olivat pakattu kuivapusseihin, joista toimivimmiksi totesimme 4–10 litran kokoiset, jotka sai parhaiten soviteltua kajakkien tavaratiloihin.

Isoja kuivasäkkejä voi olla hankala laittaa tavaratiloihin, esimerkiksi

makuupussin, makuualustan ja tyynyn voi laittaa isoon kuivasäkkiin ja sen "mustekaloilla" kiinni kansiköysiin.

Pussit olimme nimenneet niin että tiesimme aina mitä missäkin pussissa oli, tämä helpotti tavaroiden etsimistä.

Monelle ei tule mieleen ottaa mukaan pyykkinarua, mutta se on tarpeellinen, että saa vaatteet kuivattua, makuupussit tuuletettua, kuivapusseja riippumaan yms.…

Mukaan otettavista varusteista kannattaa tehdä lista ja miettiä siihen kaikki mitä voi tarvita, tämä helpottaa hankkimista ja pakkausta.

Ennen retkeä kannattaa opetella käyttämään retkivarusteitaan niin ettei retken aikana tule ongelmia niiden käytössä tai toiminnassa.

Päiväkirjaan kirjasimme joka ilta kuluneen päivän tapahtumat, niin ne pysyivät muistissa.

Matkalla totesimme, että suunnitelmat voivat muuttua, luonnonvoimia vastaan ei voi eikä kannata taistella.

Retkellä otettava huomioon "Suomen kesä" eli taukotakki, villasukat, pipo ja muuta lämmintä pitää olla mukana kuivapussissa helposti saatavilla koska lämpötilat voivat laskea kylmiksi nopeastikin ja rasituksen jälkeen tai jos olet kastunut, niin lämmintä tarvitaan välittömästi päälle.

On ensiarvoisen tärkeää tuntea oman kajakin käyttäytyminen myös vaativammilla keleillä eli harjoitella melomista myös muulloin kuin tyynellä auringonpaisteella.

Omien rajojen ja voimavarojen tiedostaminen on myös tärkeää.

Säätiedotteiden ja karttojen tulkitsemista kannattaa harjoitella eikä säätiedotteisiin pidä luottaa sokeasti.

Melontaretkellä on osattava arvioida keliä; tuulten vaikutusta ja aallokon suuntaa verrattuna suunnitellun reitin kulkuun, koska se on pidemmillä melontamatkoilla turvallisempaa, säästyy mahdollisilta vaaratilanteilta tai turhilta vammautumisilta.

Reitillä on osattava navigoida koko ajan myös suunnitelmien muuttuessa.

Koska vesistö alueella on todella kivikkoista ja kallioista niin meidän mielestämme ainoa oikea valinta on muovikajakki, lasikuituisella et voi rantautua missä haluat, vaan joudut etsimään sopivat rantautumispaikat.

Omat kajakkimme (Wilderness Tempest 170 ja Wave Sport Hydra LV) toimivat moitteettomasti, ainoastaan naarmut pohjassa lisääntyivät.

Pidemmille retkille melontakaverit tulee valita huolella niin, että kaikki ovat suunnilleen saman tasoisia melojia niin silloin kukaan ei joudu odottelemaan muita ja kaikille sopiva etenemä päivässä toteutuu.

Retki sujui ilman suurempia ongelmia, leirien pystytys ja purku sujui jo muutaman päivän jälkeen sujuvasti, kun molemmat tekivät sen mikä luontevammalle tuntui. Yhteistyö sujui koko retken ajan saumattomasti eikä kammallekaan tullut loukkaantumisia tai vammoja, ainoastaan Astan iho paloi aurinkorasvasta huolimatta.